Tanaan sataa.
Mut tanaan on erittain hyva paiva, koska ei tarvii menna toihin. Ei se siella oleminen ole mitaan tuskaista pakerrusta, vaikken paikasta pidakaan, mutta mieluummin olisin tietysti Shortcutissa. Torstaina pomo oli alyttoman hyvalla tuulella, varmaan saanut edellisena iltana tai jotain.. Mutta joka tapauksessa torstai ja perjantai menivat paljon kivemmin, kun pomollakin tuntui olevan huumorintajua. Ja lisaksi han on ehka ainoa esimies, joka ei ole sanonut mitaan pelkasta seisoskelusta.. Ei niin etten tekisi koskaan mitaan, mutta silti, vaikkei olisi mitaan tekemista niin kylla useimmat pomot aina keksivat jotain sanottavaa asiasta.
Taalla on muuten paikallisilla eras erikoinen tapa: jos heilla on asiaa kauppaan, apteekkiin, pankkiin tms., he yksinkertaisesti pysakoivat autonsa tien varteen lahelle kyseista putiikkia, laittavat hatavilkut paalle ja kayvat "nopeasti" asioillaan. Ihan tuossa meidan lahella on liikenneympyra, jossa yksi jos toinenkin paiva nakee kyseista toimintaa harjoitettavan. Autot jatetaan tasan sen apteekin eteen, ja jos siita bussi haluaa paasta ohi, niin ei mahdu. Ja eikos siihen aina se bussi satu tulemaan kun jonkun auto odottaa omistajaansa keskella tieta, ja ei siina kauaa kesta kun bussin taakse keraantyy pitka jono ja alkaa armoton toottaily. Paras oli eras nainen, joka bussikuskin toottaillessa tuli hetken paasta ulos apteekista ja huusi kuskille sormi pystyssa, tyyliin "mita sa siina toottailet, etsa naa et mul on asiointi kesken?!" ja meni takas sisalle. Etta nain ne asiat hoidetaan.
lauantai 28. helmikuuta 2009
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Tyot
En ole tainnutkaan kirjoittaa viela mitaan toistani taalla. Tosin tanaan oli kolmas tyopaivani, joten eipa tassa paljoa ole ehtinyt tapahtua - vain se, etta olen oppinut vihaamaan kaikkea tyopaikallani. Se on ehka helvetillisin kampaamo mita maa paallaan kantaa! Kaikki, asiakaspalvelusta ilmapiiriin, on pain persetta. Todo!
Ensinnakin ergonomia: ai mika? Kuka on edes KEKSINYT mitaan niin typeraa kuin laittaa pesuallas vasten seinaa?! Äly hoi älä jätä!! Ja mita sita muka tarvitsisi saataa, ihan turhaa puuhaa. Ja enhan mina mitaan omaa tyokarrya tarvitse, kaytetaan vaan samaa molemmat, vaikka ihan samaankin aikaan! Eika minua tietenkaan haittaa, etta mina siivoan koko liikkeen kun kaksi muuta tyontekijaa istuvat eteisessa juomassa kahvia. Tai se, etta mina laitan variasiakkaalle paperia niskan ymparille, kun omistajalla on omassa jemmassa siihen tarkoitettuja niskasuojia. Eika varsinkaan se, etta kun joku soittaa ja kysyy aikoja, niin omistaja vastaa etta "Ei ole minulle, mutta onhan tuossa tuo harjoittelija." Aanensavy ei yleensa ole kovin miellyttava edella mainituissa tilanteissa.
Tanaan oli toistaiseksi eniten asiakkaita paivan aikana vaikka aamulla listani oli tyhja, koska pomo ei ollut toissa, joten aina kun joku tuli ovelta kysymaan aikaa niin sanoin vaan, etta "on, istu ole hyva" enka edes muistanut olevani "vain harjoittelija". Siitakin tosin oli poikkeus, kun ehdin jo sanomaan yhdelle tytolle, etta paasee saman tien, ja yksi tyontekijoista tuli kuiskaamaan korvaani etta "eikos sinun pitaisi sanoa, etta olet harjoittelija". Tuijotin vahan aikaa hanta silmiin ja mietin etta MITA?!
No... kaipa sitten taytyy. Eipa silla sille tytolle ollut valia, ja se olikin ensimmainen oikeasti hauska ja omantuntuinen tyo.
Lista koko tyopaikassa vallitsevista epakohdista on loputon, eika rajoitu pelkastaan kampaamopuoleen, mutta tulee vain paha mieli kun alkaa liikaa ajattelemaan sita... Ulkona paistaa toistaiseksi aurinko, ja taksi paivaksi oli luvattu max 22 astetta, etta pitaisi varmaan menna nauttimaan siita kun viela voi. Ja huomenna paasen hierontaan - tyoajalla, ah!
Sormetkin jaatyy taalla sisalla... Ostin eilen ne sisatossut, mika oli ihan hyva ratkaisu. Joka yo heraa puoli tuntia ennen kelloa siihen, etta luita kolottaa ja paleltaa kun on niin prkeleen kylma! Nyt tarvitsisin kunnon kavelykengat. Lenkkareita mulla ei olekaan... Pakko kayda liikkumassa valilla, kun tanaankin soin laskiaispullan. Etta oli hirveeta istua siella, kahvila taynna ruotsalaismummoja ja suomalaisia juntteja syomassa lihasoppaa. Oonko mää Espanjassa?
Heta lahtee tanaan Madridiin poikaystavansa kanssa, joka tuli tanaan kaymaan viikoksi. Taidanpa olla hieman kateellinen. Mutta ainakin sain sovittua, etta saan viimeisen tyoperjantaini vapaaksi, joten paasen lahtemaan Barcelonaan vahan aiemmin. Tai vaihtoehtona olisi myos Gibraltar ja sielta viikonlopuksi Afrikan Ceutaan (ei olis ku huntti), ja sielta Barcelonaan, ehka viela Sevillan kautta, kun sekin on suht lahella. Siella olisi se iaido-seura, jonka treeneihin kuulemma paasisi kun vain ilmoittaisi etta on harrastaja Suomessa.
Koskaan ei onneksi vaihtoehdot lopu.
Ensinnakin ergonomia: ai mika? Kuka on edes KEKSINYT mitaan niin typeraa kuin laittaa pesuallas vasten seinaa?! Äly hoi älä jätä!! Ja mita sita muka tarvitsisi saataa, ihan turhaa puuhaa. Ja enhan mina mitaan omaa tyokarrya tarvitse, kaytetaan vaan samaa molemmat, vaikka ihan samaankin aikaan! Eika minua tietenkaan haittaa, etta mina siivoan koko liikkeen kun kaksi muuta tyontekijaa istuvat eteisessa juomassa kahvia. Tai se, etta mina laitan variasiakkaalle paperia niskan ymparille, kun omistajalla on omassa jemmassa siihen tarkoitettuja niskasuojia. Eika varsinkaan se, etta kun joku soittaa ja kysyy aikoja, niin omistaja vastaa etta "Ei ole minulle, mutta onhan tuossa tuo harjoittelija." Aanensavy ei yleensa ole kovin miellyttava edella mainituissa tilanteissa.
Tanaan oli toistaiseksi eniten asiakkaita paivan aikana vaikka aamulla listani oli tyhja, koska pomo ei ollut toissa, joten aina kun joku tuli ovelta kysymaan aikaa niin sanoin vaan, etta "on, istu ole hyva" enka edes muistanut olevani "vain harjoittelija". Siitakin tosin oli poikkeus, kun ehdin jo sanomaan yhdelle tytolle, etta paasee saman tien, ja yksi tyontekijoista tuli kuiskaamaan korvaani etta "eikos sinun pitaisi sanoa, etta olet harjoittelija". Tuijotin vahan aikaa hanta silmiin ja mietin etta MITA?!
No... kaipa sitten taytyy. Eipa silla sille tytolle ollut valia, ja se olikin ensimmainen oikeasti hauska ja omantuntuinen tyo.
Lista koko tyopaikassa vallitsevista epakohdista on loputon, eika rajoitu pelkastaan kampaamopuoleen, mutta tulee vain paha mieli kun alkaa liikaa ajattelemaan sita... Ulkona paistaa toistaiseksi aurinko, ja taksi paivaksi oli luvattu max 22 astetta, etta pitaisi varmaan menna nauttimaan siita kun viela voi. Ja huomenna paasen hierontaan - tyoajalla, ah!
Sormetkin jaatyy taalla sisalla... Ostin eilen ne sisatossut, mika oli ihan hyva ratkaisu. Joka yo heraa puoli tuntia ennen kelloa siihen, etta luita kolottaa ja paleltaa kun on niin prkeleen kylma! Nyt tarvitsisin kunnon kavelykengat. Lenkkareita mulla ei olekaan... Pakko kayda liikkumassa valilla, kun tanaankin soin laskiaispullan. Etta oli hirveeta istua siella, kahvila taynna ruotsalaismummoja ja suomalaisia juntteja syomassa lihasoppaa. Oonko mää Espanjassa?
Heta lahtee tanaan Madridiin poikaystavansa kanssa, joka tuli tanaan kaymaan viikoksi. Taidanpa olla hieman kateellinen. Mutta ainakin sain sovittua, etta saan viimeisen tyoperjantaini vapaaksi, joten paasen lahtemaan Barcelonaan vahan aiemmin. Tai vaihtoehtona olisi myos Gibraltar ja sielta viikonlopuksi Afrikan Ceutaan (ei olis ku huntti), ja sielta Barcelonaan, ehka viela Sevillan kautta, kun sekin on suht lahella. Siella olisi se iaido-seura, jonka treeneihin kuulemma paasisi kun vain ilmoittaisi etta on harrastaja Suomessa.
Koskaan ei onneksi vaihtoehdot lopu.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Algo
Oli tarkoitus heittaa muutama kuva tahan viestiin, mutta en saanut puhelintani nakymaan tassa koneessa vaikka piuha loytyykin...
Harmittaa.. Ehka aiti voisi lahettaa sen kameran piuhan postissa..
No joka tapauksessa, viime yo meni jo vahan mukavammin, kun uskoin ettei se pelkka pyjama riita, vaan alle laitoin sukkahousut ja paalle viela poolopaidan ja villasukat. Herasin kylla yolla siihen etta oli pirun kylma, mutta sekin johtui vain siita, etta kolmas peittoni oli valunut puoliksi lattialle. Sen korviin vedettyani kaikki oli taas hyvin.
Niin Riikka oli laittanu viestia etta missa pain Fuengirolaa asutaan. No ei ihan keskustassa, vaan Los Bolichesissa (yks junapysakki ennen Fuengirolaa, jonne kavelee parikyt minuuttia). Me asutaan Avenida de Jesus Cautivolla tollasessa kahdeksankerroksisessa talossa, seitsemannessa kerroksessa ja ihan rannan vieressa. Merinakoalan osaksi peittaa erilaiset hotellit, mutta ei voi silti maisemista valittaa. Tuossa on juna-asema tosiaan ihan vieressa, vuoristo toisella puolella ja meri toisella ja tuolla maella on sellanen iso harkapatsas, jonne aiotaan joku paiva kiiveta.
Tanaan lahdetaan katsastamaan Màlagan kuuluisa yoelama. Viimeinen juna takaisin lahtee jo yhdentoista maissa, joten pakko bilettaa koko yo ja tulla aamujunalla takaisin. Tulee varmaan aika ihana reissu! Kunhan ei jaatyis siihen onnettomaan kevattakkiin...
Oltiin aiemmin paivalla siella kirppiksella. Sielta loytyi kylla kaikkea, uutta, vanhaa, vaatetta, tavaraa.. Ja ne samat inkkarisoittajat mita aina. Shoppailin itteni taas kipeeks. Huiveja, voita ja koruja, ei niita voinu vastustaa! Mutta olin kylla tosi ylpee itestani kun puhuin kaikille myyjille espanjaa! Yksikin nainen alkoi selittaa miten ne vyot on kasintehtyja ja aitoa nahkaa enka sanaakaan ymmartany (Tiia tulkkas myohemmin), ma vaan hymyilin ja sain viela tingattuakin lopuks. :) Olis voinu ostaa jonku kirjanki ehka, esim. espanjankielisen Harry Potterin.
No eipa muuta, kohta menen kampille tekemaan ruokaa etta jaksan illalla heilua! Adios!
Harmittaa.. Ehka aiti voisi lahettaa sen kameran piuhan postissa..
No joka tapauksessa, viime yo meni jo vahan mukavammin, kun uskoin ettei se pelkka pyjama riita, vaan alle laitoin sukkahousut ja paalle viela poolopaidan ja villasukat. Herasin kylla yolla siihen etta oli pirun kylma, mutta sekin johtui vain siita, etta kolmas peittoni oli valunut puoliksi lattialle. Sen korviin vedettyani kaikki oli taas hyvin.
Niin Riikka oli laittanu viestia etta missa pain Fuengirolaa asutaan. No ei ihan keskustassa, vaan Los Bolichesissa (yks junapysakki ennen Fuengirolaa, jonne kavelee parikyt minuuttia). Me asutaan Avenida de Jesus Cautivolla tollasessa kahdeksankerroksisessa talossa, seitsemannessa kerroksessa ja ihan rannan vieressa. Merinakoalan osaksi peittaa erilaiset hotellit, mutta ei voi silti maisemista valittaa. Tuossa on juna-asema tosiaan ihan vieressa, vuoristo toisella puolella ja meri toisella ja tuolla maella on sellanen iso harkapatsas, jonne aiotaan joku paiva kiiveta.
Tanaan lahdetaan katsastamaan Màlagan kuuluisa yoelama. Viimeinen juna takaisin lahtee jo yhdentoista maissa, joten pakko bilettaa koko yo ja tulla aamujunalla takaisin. Tulee varmaan aika ihana reissu! Kunhan ei jaatyis siihen onnettomaan kevattakkiin...
Oltiin aiemmin paivalla siella kirppiksella. Sielta loytyi kylla kaikkea, uutta, vanhaa, vaatetta, tavaraa.. Ja ne samat inkkarisoittajat mita aina. Shoppailin itteni taas kipeeks. Huiveja, voita ja koruja, ei niita voinu vastustaa! Mutta olin kylla tosi ylpee itestani kun puhuin kaikille myyjille espanjaa! Yksikin nainen alkoi selittaa miten ne vyot on kasintehtyja ja aitoa nahkaa enka sanaakaan ymmartany (Tiia tulkkas myohemmin), ma vaan hymyilin ja sain viela tingattuakin lopuks. :) Olis voinu ostaa jonku kirjanki ehka, esim. espanjankielisen Harry Potterin.
No eipa muuta, kohta menen kampille tekemaan ruokaa etta jaksan illalla heilua! Adios!
perjantai 20. helmikuuta 2009
Segunda día
Kylla tietaa mista on lahdossa, kn lento viivastyy sen takia, etta taytyy ennen lahtoa skrabata lentokoneen ikkunat... Aivan, olen pitkaan odottanut, etta paasen sielta tuiskuista ja pakkasista pois ja saan itse sanoa ne kuuluisat sanat: HAJOTKAA PAKKASEEN!
Stressasin aluksi yksin lentokentilla haahuilua ja niiden valtavuutta, mutta se olikin yllattavasti nautinnollista ja vapauttavaa! Miten uskomaton tunne, yksin suurella Münchenin kentalla, jossa nakyi ja kuului ihmisia ympari maailmaa, niin bisnesmiehia kuin reppureissaajia, ja mina - yksi matkaajista! Münchenin kentta oli muutenkin todella vaikuttava. Saksalainen jarjestaytyneisyys huokui kaikkialta, eika aivan toiseksi jaaneet myoskaan ilmaiset kahvi- ja teeautomaatit, joista sai valita myos sanomalehtia matkalukemiseksi. Tulipa ensimmaista kertaa luettua HeraldTribune -nimista julkaisua, jossa kerrottiin mm. sokeasta taidemaalarista. Ei paha. Sen jalkeen olikin miltei huvittavaa yrittaa suunnistaa Barcelonan kentalla, joka oli pisin kentta ikina, mutta myos todella paljon kaoottisempi kuin saksalainen toverinsa.. Vajavaisten opasteiden johdattelemina kavelinkin pari kertaa lahtoporttini ohi, joka oli kaiken lisaksi eri kuin lipussani lukenut "30??". Ja vaikka konekin oli paljon vanhanaikaisempi kuin missa olen ehka koskaan ollut, oli siella paljon mukavampi istua, kun ymparilta kuului soljuvaa espanjaa eika sita vakivaltaisen kuuloista saksaa, jota kaksi edellista lentoa olin pakotettuna kuuntelemaan.
Tassa istuessani tajusin, etta minulla ei ole kameraani tietokoneeseen yhdistavaa piuhaa mukana. Hyva Niina, juuri nain. Otin viela kuviakin tosi paljon matkan varrelta, ja tottakai oman huoneen ikkunasta seka parvekkeelta, josta on nakoala merelle - kymmenennesta kerroksesta. Tanaan kavin paikallisessa ostoskeskuksessa Myanmarissa, ja tuhlasin saman tien noin kolmen paivan budjettini ihaniin vaatteisiin. Ja parasta koko reissussa oli sinne kaveleminen, vilkkaat kadut taynna elamaa, varikkaat kaupat, kahviloiden tuoksut ja vehreat kaupunkinakymat. Kylla tanne voisi muuttaa.
Paikalliset ovat tosi mukavia kun edes yrittaa puhua espanjaa, tosin pisin lause jonka tahan mennessa olen onnistunut muodostamaan oli asken tullessani tahan pikkuiseen internetputiikkiin kun kysyin ovella: "Quanto vale internet?"
Taalla on kylla ihanaa, ainakin viela, kun ei tarvitse kayda toissa.. Tyopaikkamme ei ole se kaikkein laadukkain, eika minua ainakaan ensimmaisen kayntini perusteella houkuta yhtaan astua siihen paikkaan uudestaan, mutta pakko kai se on, heti maanantaiaamuna klo 9:15. Hetan (joka siis on kosmetologina samassa paikassa kuin mina tulen olemaan, eika hankaan ole ylistanyt siella olemista) kaveri Tiia on nyt yhta vapaalla kuin minakin, ja olemmekin tassa jo nama kaksi paivaa henganneet yhdessa ja kavelleet ympari kaupunkia. Eilen oli mielettoman hyva saa, +15 astetta, aurinkoa ja pilveton taivas! Oikeastaan ihanaa, etta se sattui juuri ensimmaiselle paivalle, koska olisin ollut melko pettynyt taman paivan saahan: pilvista ja kylmaa, ja vaikkei talvitakkia tarvitsisikaan, niin valilla sita tulee kylla ikava.
Ongelmana taalla onkin esimerkiksi se, etta oisin ilmat viilenevat todella akkia - sama kuin Suomen kevat, kun aamulla lahtee johonkin ja laittaa nelja paitaa paallekkain, ja huomaa paivalla etta on niin lammin, etta yksikin riittaisi, ja taas illalla on niin kylmaa, etta arsyttaa etta paivallakaan oli niin lamminta! Meilla on yksinkertaiset ikkunat kampilla, mika on melkein sama kuin ei olisi ikkunoita ollenkaan, eika taalla mitaan lammityksia kayteta, joten sisalla on ihan yhta kylma kuin ulkonakin. Erityisesti marmorilattia on jaatavan kylma! Heta oliki ostanu ensimmaiseks sisatossut, ja itsekin alan kallistua sen kannalle..
Mita viela.. Viikonloppuna on suunnitelmissa lahtea Màlagaan, joka on siis suurin lahella oleva kaupunki, ja bilettaa siella viimeiseen kotiin menevaan junaan asti. Myos Torremolinoksessa olisi tarkoitus kayda, samoin Fuengirolan elaintarhassa, laheisessa vuoristossa patikoimassa seka Gibraltarin saarella. Ja sunnitelmia keraantyy sita mukaa kun taalla kavelee ja nakee etta "ai tommostakin voi tehda" ja "tuollakin vois kayda". Huomenaamuna olis tarkoitus kayda "varastetun tavaran markkinoilla" eli paikallisella kirppiksella laheisella torilla.. tieda sitten mita peraa tuossa sanonnassa on.
Elama taalla on todella lungia ja helppoa, ravintolatkin ovat niin halpoja, ettei koskaan tarvitsisi itse tehda ruokaa. Eilen oltiin kiinalaisessa, ja menu valinnan mukaan 5,45, johon siis kuului alkupala, paaruoka ja jalkiruoka. Oikein juhla-ateria!
Kohta alkaa aika loppua mittarista, joten lahden nyt treffaamaan Hetaa ja nauttimaan auringosta, joka ainakin aiemmin pilkotti pilvien valista..
Hasta luego! :)
Stressasin aluksi yksin lentokentilla haahuilua ja niiden valtavuutta, mutta se olikin yllattavasti nautinnollista ja vapauttavaa! Miten uskomaton tunne, yksin suurella Münchenin kentalla, jossa nakyi ja kuului ihmisia ympari maailmaa, niin bisnesmiehia kuin reppureissaajia, ja mina - yksi matkaajista! Münchenin kentta oli muutenkin todella vaikuttava. Saksalainen jarjestaytyneisyys huokui kaikkialta, eika aivan toiseksi jaaneet myoskaan ilmaiset kahvi- ja teeautomaatit, joista sai valita myos sanomalehtia matkalukemiseksi. Tulipa ensimmaista kertaa luettua HeraldTribune -nimista julkaisua, jossa kerrottiin mm. sokeasta taidemaalarista. Ei paha. Sen jalkeen olikin miltei huvittavaa yrittaa suunnistaa Barcelonan kentalla, joka oli pisin kentta ikina, mutta myos todella paljon kaoottisempi kuin saksalainen toverinsa.. Vajavaisten opasteiden johdattelemina kavelinkin pari kertaa lahtoporttini ohi, joka oli kaiken lisaksi eri kuin lipussani lukenut "30??". Ja vaikka konekin oli paljon vanhanaikaisempi kuin missa olen ehka koskaan ollut, oli siella paljon mukavampi istua, kun ymparilta kuului soljuvaa espanjaa eika sita vakivaltaisen kuuloista saksaa, jota kaksi edellista lentoa olin pakotettuna kuuntelemaan.
Tassa istuessani tajusin, etta minulla ei ole kameraani tietokoneeseen yhdistavaa piuhaa mukana. Hyva Niina, juuri nain. Otin viela kuviakin tosi paljon matkan varrelta, ja tottakai oman huoneen ikkunasta seka parvekkeelta, josta on nakoala merelle - kymmenennesta kerroksesta. Tanaan kavin paikallisessa ostoskeskuksessa Myanmarissa, ja tuhlasin saman tien noin kolmen paivan budjettini ihaniin vaatteisiin. Ja parasta koko reissussa oli sinne kaveleminen, vilkkaat kadut taynna elamaa, varikkaat kaupat, kahviloiden tuoksut ja vehreat kaupunkinakymat. Kylla tanne voisi muuttaa.
Paikalliset ovat tosi mukavia kun edes yrittaa puhua espanjaa, tosin pisin lause jonka tahan mennessa olen onnistunut muodostamaan oli asken tullessani tahan pikkuiseen internetputiikkiin kun kysyin ovella: "Quanto vale internet?"
Taalla on kylla ihanaa, ainakin viela, kun ei tarvitse kayda toissa.. Tyopaikkamme ei ole se kaikkein laadukkain, eika minua ainakaan ensimmaisen kayntini perusteella houkuta yhtaan astua siihen paikkaan uudestaan, mutta pakko kai se on, heti maanantaiaamuna klo 9:15. Hetan (joka siis on kosmetologina samassa paikassa kuin mina tulen olemaan, eika hankaan ole ylistanyt siella olemista) kaveri Tiia on nyt yhta vapaalla kuin minakin, ja olemmekin tassa jo nama kaksi paivaa henganneet yhdessa ja kavelleet ympari kaupunkia. Eilen oli mielettoman hyva saa, +15 astetta, aurinkoa ja pilveton taivas! Oikeastaan ihanaa, etta se sattui juuri ensimmaiselle paivalle, koska olisin ollut melko pettynyt taman paivan saahan: pilvista ja kylmaa, ja vaikkei talvitakkia tarvitsisikaan, niin valilla sita tulee kylla ikava.
Ongelmana taalla onkin esimerkiksi se, etta oisin ilmat viilenevat todella akkia - sama kuin Suomen kevat, kun aamulla lahtee johonkin ja laittaa nelja paitaa paallekkain, ja huomaa paivalla etta on niin lammin, etta yksikin riittaisi, ja taas illalla on niin kylmaa, etta arsyttaa etta paivallakaan oli niin lamminta! Meilla on yksinkertaiset ikkunat kampilla, mika on melkein sama kuin ei olisi ikkunoita ollenkaan, eika taalla mitaan lammityksia kayteta, joten sisalla on ihan yhta kylma kuin ulkonakin. Erityisesti marmorilattia on jaatavan kylma! Heta oliki ostanu ensimmaiseks sisatossut, ja itsekin alan kallistua sen kannalle..
Mita viela.. Viikonloppuna on suunnitelmissa lahtea Màlagaan, joka on siis suurin lahella oleva kaupunki, ja bilettaa siella viimeiseen kotiin menevaan junaan asti. Myos Torremolinoksessa olisi tarkoitus kayda, samoin Fuengirolan elaintarhassa, laheisessa vuoristossa patikoimassa seka Gibraltarin saarella. Ja sunnitelmia keraantyy sita mukaa kun taalla kavelee ja nakee etta "ai tommostakin voi tehda" ja "tuollakin vois kayda". Huomenaamuna olis tarkoitus kayda "varastetun tavaran markkinoilla" eli paikallisella kirppiksella laheisella torilla.. tieda sitten mita peraa tuossa sanonnassa on.
Elama taalla on todella lungia ja helppoa, ravintolatkin ovat niin halpoja, ettei koskaan tarvitsisi itse tehda ruokaa. Eilen oltiin kiinalaisessa, ja menu valinnan mukaan 5,45, johon siis kuului alkupala, paaruoka ja jalkiruoka. Oikein juhla-ateria!
Kohta alkaa aika loppua mittarista, joten lahden nyt treffaamaan Hetaa ja nauttimaan auringosta, joka ainakin aiemmin pilkotti pilvien valista..
Hasta luego! :)
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
In the beginning...
Vielä kotona, saunoittelua tiedossa, sitten nukkumaan muutamaksi tunniksi ja kentälle. About neljä ja puoli tuntia lähtöön.
Tänään jännitti ensimmäistä kertaa niin paljon, etten pystynyt edes syömään, mutta nyt olo on jo levollinen ja vaikka lasken minuutteja lähtöön, niin ruoka pysyy kuitenkin sisällä (voi tietysti johtua myös punkkulasillisesta, jota tässä nautin).
Kirjoitan siis matkani vaiheista tänne, niin omaksi kuin läheistenikin iloksi, ja liitän mahdollisimman paljon kuvia mukaan. Silti pakko lähettää myös perinteisiä kortteja ainakin jonkun verran.
Jotenkin on sellainen olo, että mitä enemmän kirjoitan matkasta eri paikkoihin niin sitä enemmän siitä muisan jälkikäteen, ja luultavasti tulenkin aika paljon päivittämään erityisesti paperista päiväkirjaani. En kuitenkaan usko, että kovin montaa tekstiä tulee tänne räplättyä kun nettikahviloissa kuitenkin tulen sen ajan viettämään. Yritan kuitenkin kirjoitella mahdollisimman paljon!
Ei kai tässä muuta, odotan innolla huomista, jolloin tähän aikaan olen jo Espanjassa!
Go see Vicky Christina Barcelona ja tiedä mihin tähtään ;)
Tänään jännitti ensimmäistä kertaa niin paljon, etten pystynyt edes syömään, mutta nyt olo on jo levollinen ja vaikka lasken minuutteja lähtöön, niin ruoka pysyy kuitenkin sisällä (voi tietysti johtua myös punkkulasillisesta, jota tässä nautin).
Kirjoitan siis matkani vaiheista tänne, niin omaksi kuin läheistenikin iloksi, ja liitän mahdollisimman paljon kuvia mukaan. Silti pakko lähettää myös perinteisiä kortteja ainakin jonkun verran.
Jotenkin on sellainen olo, että mitä enemmän kirjoitan matkasta eri paikkoihin niin sitä enemmän siitä muisan jälkikäteen, ja luultavasti tulenkin aika paljon päivittämään erityisesti paperista päiväkirjaani. En kuitenkaan usko, että kovin montaa tekstiä tulee tänne räplättyä kun nettikahviloissa kuitenkin tulen sen ajan viettämään. Yritan kuitenkin kirjoitella mahdollisimman paljon!
Ei kai tässä muuta, odotan innolla huomista, jolloin tähän aikaan olen jo Espanjassa!
Go see Vicky Christina Barcelona ja tiedä mihin tähtään ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)