Segunda día

Kylla tietaa mista on lahdossa, kn lento viivastyy sen takia, etta taytyy ennen lahtoa skrabata lentokoneen ikkunat... Aivan, olen pitkaan odottanut, etta paasen sielta tuiskuista ja pakkasista pois ja saan itse sanoa ne kuuluisat sanat: HAJOTKAA PAKKASEEN!

Stressasin aluksi yksin lentokentilla haahuilua ja niiden valtavuutta, mutta se olikin yllattavasti nautinnollista ja vapauttavaa! Miten uskomaton tunne, yksin suurella Münchenin kentalla, jossa nakyi ja kuului ihmisia ympari maailmaa, niin bisnesmiehia kuin reppureissaajia, ja mina - yksi matkaajista! Münchenin kentta oli muutenkin todella vaikuttava. Saksalainen jarjestaytyneisyys huokui kaikkialta, eika aivan toiseksi jaaneet myoskaan ilmaiset kahvi- ja teeautomaatit, joista sai valita myos sanomalehtia matkalukemiseksi. Tulipa ensimmaista kertaa luettua HeraldTribune -nimista julkaisua, jossa kerrottiin mm. sokeasta taidemaalarista. Ei paha. Sen jalkeen olikin miltei huvittavaa yrittaa suunnistaa Barcelonan kentalla, joka oli pisin kentta ikina, mutta myos todella paljon kaoottisempi kuin saksalainen toverinsa.. Vajavaisten opasteiden johdattelemina kavelinkin pari kertaa lahtoporttini ohi, joka oli kaiken lisaksi eri kuin lipussani lukenut "30??". Ja vaikka konekin oli paljon vanhanaikaisempi kuin missa olen ehka koskaan ollut, oli siella paljon mukavampi istua, kun ymparilta kuului soljuvaa espanjaa eika sita vakivaltaisen kuuloista saksaa, jota kaksi edellista lentoa olin pakotettuna kuuntelemaan.

Tassa istuessani tajusin, etta minulla ei ole kameraani tietokoneeseen yhdistavaa piuhaa mukana. Hyva Niina, juuri nain. Otin viela kuviakin tosi paljon matkan varrelta, ja tottakai oman huoneen ikkunasta seka parvekkeelta, josta on nakoala merelle - kymmenennesta kerroksesta. Tanaan kavin paikallisessa ostoskeskuksessa Myanmarissa, ja tuhlasin saman tien noin kolmen paivan budjettini ihaniin vaatteisiin. Ja parasta koko reissussa oli sinne kaveleminen, vilkkaat kadut taynna elamaa, varikkaat kaupat, kahviloiden tuoksut ja vehreat kaupunkinakymat. Kylla tanne voisi muuttaa.

Paikalliset ovat tosi mukavia kun edes yrittaa puhua espanjaa, tosin pisin lause jonka tahan mennessa olen onnistunut muodostamaan oli asken tullessani tahan pikkuiseen internetputiikkiin kun kysyin ovella: "Quanto vale internet?"

Taalla on kylla ihanaa, ainakin viela, kun ei tarvitse kayda toissa.. Tyopaikkamme ei ole se kaikkein laadukkain, eika minua ainakaan ensimmaisen kayntini perusteella houkuta yhtaan astua siihen paikkaan uudestaan, mutta pakko kai se on, heti maanantaiaamuna klo 9:15. Hetan (joka siis on kosmetologina samassa paikassa kuin mina tulen olemaan, eika hankaan ole ylistanyt siella olemista) kaveri Tiia on nyt yhta vapaalla kuin minakin, ja olemmekin tassa jo nama kaksi paivaa henganneet yhdessa ja kavelleet ympari kaupunkia. Eilen oli mielettoman hyva saa, +15 astetta, aurinkoa ja pilveton taivas! Oikeastaan ihanaa, etta se sattui juuri ensimmaiselle paivalle, koska olisin ollut melko pettynyt taman paivan saahan: pilvista ja kylmaa, ja vaikkei talvitakkia tarvitsisikaan, niin valilla sita tulee kylla ikava.

Ongelmana taalla onkin esimerkiksi se, etta oisin ilmat viilenevat todella akkia - sama kuin Suomen kevat, kun aamulla lahtee johonkin ja laittaa nelja paitaa paallekkain, ja huomaa paivalla etta on niin lammin, etta yksikin riittaisi, ja taas illalla on niin kylmaa, etta arsyttaa etta paivallakaan oli niin lamminta! Meilla on yksinkertaiset ikkunat kampilla, mika on melkein sama kuin ei olisi ikkunoita ollenkaan, eika taalla mitaan lammityksia kayteta, joten sisalla on ihan yhta kylma kuin ulkonakin. Erityisesti marmorilattia on jaatavan kylma! Heta oliki ostanu ensimmaiseks sisatossut, ja itsekin alan kallistua sen kannalle..

Mita viela.. Viikonloppuna on suunnitelmissa lahtea Màlagaan, joka on siis suurin lahella oleva kaupunki, ja bilettaa siella viimeiseen kotiin menevaan junaan asti. Myos Torremolinoksessa olisi tarkoitus kayda, samoin Fuengirolan elaintarhassa, laheisessa vuoristossa patikoimassa seka Gibraltarin saarella. Ja sunnitelmia keraantyy sita mukaa kun taalla kavelee ja nakee etta "ai tommostakin voi tehda" ja "tuollakin vois kayda". Huomenaamuna olis tarkoitus kayda "varastetun tavaran markkinoilla" eli paikallisella kirppiksella laheisella torilla.. tieda sitten mita peraa tuossa sanonnassa on.

Elama taalla on todella lungia ja helppoa, ravintolatkin ovat niin halpoja, ettei koskaan tarvitsisi itse tehda ruokaa. Eilen oltiin kiinalaisessa, ja menu valinnan mukaan 5,45, johon siis kuului alkupala, paaruoka ja jalkiruoka. Oikein juhla-ateria!

Kohta alkaa aika loppua mittarista, joten lahden nyt treffaamaan Hetaa ja nauttimaan auringosta, joka ainakin aiemmin pilkotti pilvien valista..

Hasta luego! :)