Back in Fuge

Jaahas, taas taalla.
Ihan ku ois palannu kesaiseen Suomeen.

Mulla on taalla Fugessa kestany kameran patterit semmosen pari viikkoa, Barcelonassa ne loppu kolmessa paivassa. SO much to see... and hear. And feel.
Ma oon aika lailla rakastunu Barcelonaan, ja tuun kylla palaamaan sinne joskus. Tanne taas.. luultavasti en palaa. Vaikka nautin kylla taalla olemisesta paljon enemman ku mita olin ajatellut.
Tanaanki aurinko paisto aamulla ja oli niin kuuma et mentiin Heikun kaa rannalle paahtamaan itteamme. Musiikki soimaan puhelimesta ja kasvot kohti aurinkoa, ei taalla muuta onneen tarvita!
Tosin ihan turha luulla et olisin yhtaan ruskee ku tuun takasin... Mul on vaan sikana pisamia :) Mut eipa siina, kylla ainaki viela 1900-luvun alkupuolella ihannoitiin vaaleaa ihonvaria..

Oon tassa muutaman viikon luullu et tulisin maanantaiaamuna takas Suomeen, mut pakkailin tanaan vahan ja selailin kaikkia papereita ja huomasin, et voitin yhen paivan lisaa! Lento onki tiistaina!
Jotenki tyypillista mulle unohtaa jotain tollasta..

Mut se tarkottaa sita, etta suunnitelmat muuttuvat jalleen!
Ajattelin vaan lekotella naa vikat paivat ja olla tekematta mitaan, mut en ma ehka kolmee paivaa putkeen jaksa vaan olla... Huomisen viela voisin makoilla ja nautiskella olemisen ihanuudesta, lukea kirjaa tms, ja maanantaina sitten kayda vaikka Sevillassa. Onhan se kuitenki Andalucian paakaupunki ja kuulemma tosi kaunis.

Tietysti kohta pitais alkaa asennoitumaan lahtoon, ja siihen et kouluunki pitais viela palata.. Se tulee olemaan kova ja tuskallinen isku, mutta vaistamaton. Ehka on kuitenki parempi olla ajattelematta sita ja elaa niinku taa kesa ei ikina loppuis. Se ainaki kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta.