It's ouveeer!!

Tänään oli yks hirveimmistä aamuista. Herätä aamuviideltä raahamaan niitä viittä laukkua yksin pimeessä Fugessä, ja raahautua kentälle pelkällä tahdonvoimalla. Ei toi oo ihmisen hommaa. Olin niin kuollut että jätin takin heti ensimmäiselle kentälle, ja matkalaukkuki päätti jättää itsensä Muncheniin. Olihan se kyllä selkeästi miellyttävin kenttä niistä kolmesta mitä matkalle sattui (Malaga ja Barcelona oli ne muut). Ja mitä lähemmäs Suomea päästiin, sitä paremman safkat on koneessa. Ja muutenki oli miellyttävämpi lentää ku Helsinkiin menevä kone oli puoliks tyhjä, niin et sain ihan valita paikan koko rivin pituudelta!

Nyt alkaa jo painaa arkiset askareet päälle, ja mielessä pyörii veroilmoitus, pahasti kesken oleva yrityssuunnitelma, rahahuolet ja muut maalliset murheet.. Toisaalta, ruisleipä, jogurtti+murot, lämmitys sisällä - ah!

Reissu oli kokonaisuudessaan hyvä ja ehdottomasti kasvattava kokemus, mutta en mä kyllä ihan heti ole Espanjaan palaamassa. Barcelonalla on kyllä edelleen hyvin erityinen paikka mun sydämessä.

It's good to be back!

Kiitos kaikille lukijoille, ja kohta nähdään! :)

Back in Fuge

Jaahas, taas taalla.
Ihan ku ois palannu kesaiseen Suomeen.

Mulla on taalla Fugessa kestany kameran patterit semmosen pari viikkoa, Barcelonassa ne loppu kolmessa paivassa. SO much to see... and hear. And feel.
Ma oon aika lailla rakastunu Barcelonaan, ja tuun kylla palaamaan sinne joskus. Tanne taas.. luultavasti en palaa. Vaikka nautin kylla taalla olemisesta paljon enemman ku mita olin ajatellut.
Tanaanki aurinko paisto aamulla ja oli niin kuuma et mentiin Heikun kaa rannalle paahtamaan itteamme. Musiikki soimaan puhelimesta ja kasvot kohti aurinkoa, ei taalla muuta onneen tarvita!
Tosin ihan turha luulla et olisin yhtaan ruskee ku tuun takasin... Mul on vaan sikana pisamia :) Mut eipa siina, kylla ainaki viela 1900-luvun alkupuolella ihannoitiin vaaleaa ihonvaria..

Oon tassa muutaman viikon luullu et tulisin maanantaiaamuna takas Suomeen, mut pakkailin tanaan vahan ja selailin kaikkia papereita ja huomasin, et voitin yhen paivan lisaa! Lento onki tiistaina!
Jotenki tyypillista mulle unohtaa jotain tollasta..

Mut se tarkottaa sita, etta suunnitelmat muuttuvat jalleen!
Ajattelin vaan lekotella naa vikat paivat ja olla tekematta mitaan, mut en ma ehka kolmee paivaa putkeen jaksa vaan olla... Huomisen viela voisin makoilla ja nautiskella olemisen ihanuudesta, lukea kirjaa tms, ja maanantaina sitten kayda vaikka Sevillassa. Onhan se kuitenki Andalucian paakaupunki ja kuulemma tosi kaunis.

Tietysti kohta pitais alkaa asennoitumaan lahtoon, ja siihen et kouluunki pitais viela palata.. Se tulee olemaan kova ja tuskallinen isku, mutta vaistamaton. Ehka on kuitenki parempi olla ajattelematta sita ja elaa niinku taa kesa ei ikina loppuis. Se ainaki kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta.

Barcelona

Taalla on liikaa nakemista muutamalle paivalle, minka jo tiesin, mut jotenki uskoin ettei taalla voi olla niin paljoa mielenkiintoisia kohteita ettei ehtis naha niita mita haluu. Mut on taalla! Ma oon aivan taysin rakastunu Gaudín toihin, ja tiedan pari muutaki ihmista jotka olis samoilla linjoilla. Maija nyt paallimmaisena mielessa.. :)

Mut arvatkaa jaksanko kirjottaa mistaan mitaan, pitaa juosta! Pitaa ehtia rentoutuakin jossain valissa, kuljeskella Joan Mirón puistossa ja toivoo et aurinko alkais kohta paistamaan. On ollu tahan mennessa hyvat saat kylla.

Tulkaa ite kattomaan jos kiinnostaa!

From Barcelona with love!

Benalmàdena

Benalmádena on pieni paikkakunta Fuengirolasta Málagaan, eli itaan pain muutama junapysakki. En uskonut sen olevan sen erilaisempi kuin Fugenkaan, mutta yllatys yllatys, se osoittautuikin paljon kauniimmaksi ja espanjalaisemman oloiseksi! Rantakatu oli taynna musiikkia, ihmisia ja erilaisia ravintoloita ja Heladerioita, eli jatskipaikkoja. Soinkin sita kulkiessani noin kolme jaateloa..

Ei autotieta vieressa, vain meren pauhu ja haitarin sointi, seka valkoisia ja koristeltuja taloja, ah miten kaunista! Tietenkaan en ottanut siita yhtaan kuvaa..

Matkalla rantaan tormasin odotetusti kuuluisaan Lintupuistoon, jota lahdin hakemaankin. Se oli myoskin positiivinen yllatys: se on valtava, ja hyvin lahella mielikuvia paratiisista, ja kaiken lisaksi ilmainen. Kasvillisuus on varikasta ja trooppista, mutta seasta loytyy romanttisia pikku vesiputouksia ja lammikoita, joissa uiskentelee sorsia, hanhia seka monenmoisia lintulajeja, kaikki sopusoinnussa keskenaan. Puskista loytyi kaneja puputtamassa vihreaa nurtsia. Tonteilta loytyi myos kukkoja, jotka kiekuivat melkein lakkaamatta. Niita oli ympari puistoa, samoin kuin kanoja. Palmupuiden alla chillaillessa ne olivat melko outo naky.Tietysti puistossa oli myos leikkipaikka lapsille, seka pari kioskia terasseineen. Kauempaa loytyi myos emu- seka passiaitaus. Passit - tai oinaat? - olivat myos hassuja, ne jatkuvasti hiukan pokkivat toisiaan, eivat taistelleet, mutta eivat antaneet toistensa olla rauhassakaan, vaikka tilaa olisi kylla ollut enemmankin.

Kaikkien naiden elukoitten jalkeen minulla oli viela sellainen fiilis, etta vitsi ois kiva menna Sea Lifeiin. Alunperin tarkoitus oli menna leffaan, mutta koska se on tehty englannin kielta haluavalle niin vaikeaksi, ja koska aurinko alkoi aamulla yhtakkia paistamaan, suunnitelmat muuttuivat. Nyt olin viettanyt auringossa paistatellen jo niin kauan, etta alkoi olla tylsaa ilman virikkeita. Suuntasin siis matkani kohti Benalmadenan Sea Lifea.

Se on about saman kokoinen kuin Linnanmaen versio, mutta paljon kuulimpi. Hieno kokemus voi johtua siitakin, etta olin koko paikan ainoa asiakas, silla sulkemiseen oli 45 minuuttia. Ihanaa, ei tarvitse odottaa, etta kiljuvat lapset vaistyvat tielta, ei ruuhkaa, vain mystinen musiikki ja mageet elukat! Siella oli piste, jossa sai kosketella kaiken maailman merenelavia, joista useimmat nayttivat niin epamaaraisilta, etta olisi voinut luulla niiden olevan vaarallisia. No ne olivatkin limaisia (paitsi meritahdet) ja oudon tuntuisia.. Mut oli mageeta! Siina oli sit opas, joka kerto niista kaikkea mahdollista. Tietysti ma vaitin osaavani espanjaa, joten en ymmartany mitaan mita se nainen kertoi, mutten voinut sanoa etten ymmartanytkaan. Ehka ihmiset ovatkin niita omituisia otuksia eika merenelavat.

Siella tuli vastaan myos tama siisti oktopussi, joka ensin uiskenteli ylos alas allasta ja muodosti lonkeroillaan torkeen hienoja kuvioita. Jonkun ajan kuluttua se asettui aloilleen, aivan ilmiselvasti katsoi minuun ja kysyi: "What's up, dood?"

Seuraava allas naytti olevan tyhja. Lahestyin sita, ja aloin etsimaan sielta jotain.. Jokin hahmo seinamalla.. Kohta jo haukoin henkeani! Suurin mustekala, minka olen koskaan nahnyt - melkein mun kokoinen! Uskomaton. Naytti ihan silta Pirates of the Caribbean pahikselta.

Aamulla, kun saa oli viela synkan pilvinen, kavimme Heidin kanssa ikkunastani nakyvalla El Torolla. Taival oli kivinen, piikikas ja hikinen, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen! Ja olisimmehan voineet kiiveta sita loivempaakin reittia (joka nakyy kuvassakin)... Mutta valitsimme juuri sen jyrkimman nousupaikan. Nakymat olivat kaupungin (tai kaupunginosan) yli, ja tuuli, samoin kuin fiilis, oli sen mukainen.

Gibraltar - The Little Britain

Eilen herasin aikasin aamulla ja valmistauduin lahtoon Gibraltarille. Olin varmaan aika harvinainen naky kaduilla, kun juoksin henkihieverissa pysakille epavarmana siita ehtisinko bussiin. Vielakin kykenemattomana rentoutumaan odotin hermona bussia, joka ottaisi minut kyytiin. Eka bussi ei huolinut. Toinen huristi ohi. Kolmas kerta toden sanoo!

"In the right company"

Matka kesti kaksi tuntia. Bussi pysahtyi useamman kerran ottamaan lisaa ihmisia kyytiin seka yhden kerran parinkymmenen minuutin kahvitauolle huoltoasemalle. Siella huomasin ensimmaisen kerran, etten ollutkaan ainoa nuori talla matkalla.. Eras komea mies valaytti minulle hymyn. :)

Huomasin myos matkan aikana, miten paljon nautin yksin matkustamisesta! Samalla taas tajusin, miten paljon musiikki minulle merkitsee. En ollut ehka kahteen viikkoon kuunnellut musiikkia, ja olin stessaantunut, artynyt, ja valitin joka asiasta. Minun ei tarvinnut tehda muuta kuin laittaa kuulokkeet korville ja valita soittolistasta biisi, niin olin huippufiiliksissa! Olin pitkasta aikaa todella onnellinen ja hyvalla tuulella, niin etta se tuntui mahan pohjassa asti! Jotkut saavat itsevarmuutta laittamalla korkokengat jalkaan - mina saan sita musiikista.

Matka jatkui, ja saavuimme Gibraltarin tullille. Gibraltar on Brittien siirtomaa, joten sinne paastakseen tarvitsee passin, jonka ihmeen kaupalla muistin ottaa mukaan. Meidan ei edes tarvinnut nousta bussista, vaan poliisi tuli sisaan vilkaisemaan kaikkien passeja.

Vihdoin saavuimme bussiasemalle, ja opas pyysi meita palaamaan kahden maissa takaisin, jolloin aloittaisimme kiertueen vuorilla. Aurinko oli noussut korkeimmilleen, ja helotti kirkkaalta taivaalta, vaikka paivaksi oli luvattu puolipilvista. Upeaa! Nyt saimme pari tuntia vapaata aikaa kaupungilla. Vilkuilin hetken, josko nakisin erasta henkiloa lahettyvilla, jotta voisimme "sattumalta" vaikka paatya samaan puljuun syomaan, mutta koska en spotannut hanta heti, lahdin suunnistamaan kohti kaupunkia. Yritin etsia maamerkkeja, jotta loytaisin takaisin - ihan kuin Gibraltar olisi niin suuri, etta siella voisi eksya. Gibraltarilla on n. 32 000 asukasta, joista n. 90% puhuu espanjaa, vaikka myos englanti on virallinen kieli. Valuuttana on punta, joten kannattaa maksaa tasarahalla. Maa on toiminut ennen sotilastukikohtana ja linnoituksena, ja siella asuu edelleen paljon englantilaissotilaita. Sielta loytyy paljon toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkeja.

Koko kaupunki on kuin pikku Britannia, sielta loytyy kaikki samat muotiliikkeet ja fish&chips -ruokapaikat, ja jopa Little John, pienempi vastine Big Benista. Se on taynna pienia kujia ja vanhoja rakennuksia, seka hieman Suomenlinnaakin muistuttavia kiviportaita ja raunioita. Aivan hurmaava kaupunki, ja tyydytti ikavani Englantiin. Soin maailman parhaat fish&chipsit Cannon barissa, joka on ilmeisesti ollut Lonely Planetinkin suosittelema paikka.

No matkalle otin viela jaatelon. Olen ottanut kayttoon filosofiani "jaatelo paivassa pitaa kesan lahella". Takaisin bussilla katseemme taman salaperaisen tatuoidun miehen kanssa kohtasivat jalleen, ja kun astuin bussiin, han seurasi. Olisi ehka ollut hauskempaa, jos emme olisi koskaan vaihtaneet yhtaan sanaa, silla kun han sanoi minulle ensimmaiset sanansa, ne olivat saksaksi. Kun sanoin, etten osaa saksaa, han oli selvasti pettynyt - yhta pettynyt kuin mina. Kavi ilmi, etta han ei osannut englantia paljon yhtaan, eika hanella oikeastaan ollut paljon sanottavaakaan englanniksi. Ranskaakin olisi osannut, mutta ei mitaan samoja kielia kuin mina. Tyydyimme loppupaivan vaihtamaan muutaman sanan small talkia ja hymyilemaan toisillemme, mutta muuten han viihtyi paremmin muiden saksalaisten kanssa jutellessa. Hoh.

No ei se mitaan. Mielenkiintoisempia keskusteluja kavin eraan vanhan matkaajan kanssa, joka osasi sujuvasti englantia, joten pystyin hanen kanssaan kertaamaan paivan kokemuksia, seka elamankokemuksia samoin. Han oli suloinen saksalaismummeli, joka oli polkenut Euroopan halki pyoralla ja ollut toissa muun muassa Englannissa ja Uudessa Seelannissa. Suositteli minulle Sevillaa tai Granadaa, koska oli huomannut saman kuin mina: koko Andalucian rannikko on pelkkaa turismia.

Kiertue vuorille alkoi, ja meilla oli maailman hauskin opas, Miguel, joka heitti huulta aina spiikkien valissa. Hauskin kiertoajelu koskaan, ja se on todella paljon ottaen huomioon etta juonnot olivat myos saksaksi, joka kuulostaa mielestani kielen raiskaamiselta.

Ensin kavimme pienella luodolla, jossa oli majakka ja kaukoputki. Sielta naki Afrikkaan asti! UuuuUUUuu...

Seuraavaksi kavimme pienessa tippukiviluolassa, jolta odotin aika paljon, silla olin viimeksi riparilla Israelissa nahnyt yhden upean luolan. Olihan se hieno, mutta pienempi kuin odotin. Niskaani satoi stalagmiittia, ja kamerastani loppui muisti, joten anti jai vahan niin ja nain kuvia samalla selatessa ja poistellessa. Sisalle luolan uumeniin oli rakennettu konserttisali, ja mietinkin, etta olisi ollut paljon hienompaa saada kuulla siella joku musiikkiesitys kuin vain kavella luolan lapi siina kymmenessa minuutissa.

Seuraavaksi menimme tapaamaan "Miguelin perhetta", eli apinoita. No sekin oli hienoinen pettymys, silla paikka oli tien varressa ja apinoita oli vain muutamia, vaikka hauskojahan ne olivat. Niilla oli nimetkin, paajehu oli laiskana makoilemassa, pikkuapinat juoksentelivat ympariinsa ja leidit istuskelivat aidalla. Meita varoitettiin useasti, etta apinoita ei saa ruokkia eika koskettaa, jotta ne eivat kavisi aggressiivisiksi. Yksi olikin jo saanut saalista.. Ja kylla ma hieman pelastyin, kun yksi pikkuapina alkoi yhtakkia raakya kovalla aanella, ja juoksi kohti kunnes kaantyikin kiipeamaan aidalle. Hetken tilannetta seurattuani kavi ilmi, etta sehan vain kiljui aidilleen kuin uhmaikainen konsanaan, ja rauhoittui vasta, kun aiti suostui sita halimaan ja putsailemaan. Sopo naky! Ja kohta sielta tuli isakin seuraan, aitia nylkyttamaan. Ei niin sopoa.

Nakyma rotkon yli merelle oli kylla hienompi silti.

Mijas

Here I am, on the bright side of life! Eilen oli ihan taydellinen paiva, aurinkoa ihan aamusta iltaan saakka, niin et meian mukaan ottamat pitkahihaset oli lahinna vaan tiella. Tanaanki paisto, mut ma en oikein paassy nauttimaan siita..

Hetan kone lahti tanaan varttia vaille kuusi. Mun piti lahtea Tiian kanssa saattamaan, mut ma olin nukkumassa. Sattuneesta syysta en paassyt ylos sangysta, ainakaan voimatta pahoin. Herasin pari tuntia sitten, ja oloni oli jo melkein normaali. Eilisilta meni vahan overiksi. Piti menna kiltisti parille, mut jostain syysta tuli sitten otettua yks drinkki liikaa. On se ihmeellista mita yks vaarin tehty piña colada voi saada aikaan..


Mutta se siita. Lisaa kuvia. Muutama tyopaikalta, jossa roikun enaa pari paivaa (eiko ole kotoisat nuo kalterit). Saan Kuorosodasta kaks vapaata, joten jaljelle jaa enaa maanantai ja tiistai. Keskiviikkona kirjoitan loppuraportin ja makaan rannalla. Torstaina yritan tehda Gibraltarin reissun, mutta koska Barcelonasta ei nyt nahtavasti loydy kovinkaan vieraanvaraisia ihmisia, niin joudun varaamaan hostellin mika syo budjetistani usean kympin, enka ole ollenkaan varma onko minulla varaa moiseen hompotykseen.

Eilen oltiin siis Mijaksessa. Ihanaa, etta tehtiin sekin reissu! Miten valloittava pikku vuoristokaupunki! Todella kauniita maisemia, romanttisia pikkukatuja ja puhtaanvalkoiset talot. Ja aaseja seka hevoskarryja! Hirveeta aanta ne aasit kylla osaa pitaa. Ja Heidi kerto, etta ne oli ollu ajelulla, mut ei se aasi edes suostunu lahtemaan liikkeelle ennen ku sen eteen laitettiin poni, jota talutettiin edella koko matka.

Bussilippu makso 1,15e per suunta. Hinnat on melko samoja joka suuntaan taalta, eli helppoa taalla on kayda kattomassa lahikaupunkeja. Busseja lahteeki melko usein, pari-kolme tunnissa.

Me kaytiin cañoilla, kiertelemassa maisemareitit (nahtiin yks kiipeilijaki vuoren seinamalla), ja sen jalkeen syomassa ylikypsia ravioleja, jonka kaa juotiin kannu sangriaa. Kaikki tama 11 eurolla. Melkein joka raflasta yritettiin houkutella meita jaamaan kun kaveltiin ohi. Jos on huono itsetunto, ni kylla se taalla kohentuu ku joka kulmasta huudellaan jotain "Hey beautiful, che guapa estas!"

Aurinko paistoi ja oli ihanaa. Kun lahettiin takas, ni ehittiin viela rannalle lohoomaan. Ihmiset oli UIMASSA! Ja ei se vesi mitaan lamminta viela ole vaikka on arska paistanukin. Mut tuli kylla kesafiilis!

Rannalla sattu olemaan viela ryhma suomalaisia kuoromatkalaisia, jotka veti hulvattomia kansanlauluja aanissa..

Alla viela videopatka ihanasta Mijaksesta! I'm loving it!

Pomo lahti lomalle nyt laulattaa lallallaa ;)

Meilla oli eilen "palautekeskustelu" Sarin kanssa, kun se lahti lomalle Suomeen, enka naa sita enaa. Sanoin muutamasta taallakin puhumastani asiasta, kuten siita mut asiakkaiden edessa nolaamisesta, ja se jopa pyys anteeks, sano ettei tarkottanu loukata. No tiesinhan jo, ettei se tahallaan voi olla niin ilkee, mut tulipahan valitettua siitakin. Hyvia toita oon kuulemma tehny, tosi natteja ja viela liiketyoajassa. Mut senki ma jo tiesin.

No pahin on ohi, enaa kaks-kolme paivaa toita, ku saan lisavapautuksia siita kuorosotapaivasta. Nyt pitais vaan keksia milla rahalla ma lomailen sen vapaa-aikani. Laitoin tanaan useita hostauspyyntoja Barcelonan asukeille Hospitality Clubin kautta, toivottavasti loydan jonkun joka ottais mut luokseen, koska hostelleihin mulla ei todellakaan ole varaa (jos ees paasen Barcelonaan saakka mun bussirahoilla)... Ja kaapissa mulla odottaa kilo pastaa, etta kai ma silla samalla ketsuppimakaronilla elan milla Suomessakin. Tosin ma syon kylla enemmanki soijariisia.

Heta lahtee sunnuntaina Suomeen ja Tiia ens viikon torstaina, mika tarkottaa sita, et mun on pakko keksia siihen mennessa pieni matkasuunnitelma, alkaen torstaista. Mulla on kylla B-suunnitelma, mut se on vaan hatatilanteita varten, eli jos tylsistyn kuoliaaks. Ma koin nimittain mita omituisimman ensitapaamisen eraan espanjalaisen (joka ei ollutkaan espanjalainen) kanssa.
Tulin toissapaivana toista ja ajattelin menna nettiin. Matkalla tuli mieli jaateloa koska aurinko paistoi, joten menin sitte ostamaan tikkujaatelon ja menin hengaamaan kirkkoaukiolle. Tuijottelin jotain patsasta siina, ni eikos siihen tullu joku poitsu juttelemaan, tyyliin "Moimoi, mita kuuluu? Suomalainen? I like your eyes." Eika ollu ees mikaan sopo poika. Mut mita muutakaan tekemista mulla siina oli, ku jutella vahan aikaa sen kanssa jotain paskaa? Ei mitaan mielenkiintoista.
No ei siina kauaa menny, ku se halus lahtee vahan kavelee, ajattelin et ihan sama mita ma teen silla aikaa ku tata jatskia tassa syon. Lahettiin kavelee, sit se halus nayttaa mulle sen kannykasta videopatkan sen koirasta ja kissasta telmimassa sen olkkarissa. Sit se naytti mulle sen auton. Sit sen olkkarin. No sit se pyys mua lahtemaan kiertoajelulle. Mulla ei liikkunu paassa yhtaan mitaan, koska lahin. No sit se halus nayttaa sen ex-tyttoystavan (joka oli suomalainen), ja sen nykyisen poikaystavan (argentiinalainen). Tai ehka se halus vaan nayttaa mut sen exalle, en tieda. Se oli ihan outo, ja ajoi todella epailyttavasti. Selitti, et Suomessa kaikki ajaa helvetin hyvin, ja et silla oli joskus hieno urheiluauto, kunnes sattu "an accident", eika oo enaa... Ymmarran kylla miks.. No ihan hienoja maisemia se mulle naytti silla kiertoajelulla ja nakojaan selvisin ihan hengissakin. Nyt se soittelee vahintaan kaks kertaa paivassa, ja aina sillon ku oon toissa tai nukkumassa, koska se on tyypillinen mies, eika kuuntele yhtaan mita sille puhutaan. Asken tuli tohon viereen "Moi Niina mita kuuluu, I tried to call u." Sanoin et olin toissa (niinku sanoin et olisin joka paiva), ja et yheltatoista illalla on liian myohaan lahtea johonki 30 kilsan paahan pitsalle. Sit sanoin et me lahetaan huomenna tyttojen kaa Mijakseen, et en tiia monelta tuun sielta, yritin rivien valista sanoa etten tiia voidaanko naha huomenna. No keskustelu paatty siihen et sanoin viidetta kertaa "We're going to Mijas as I just said, so..." "Ok, I'll see u tomorrow! Okay Niina? Okay, bye!"

Huokaus. No siis ainaki mulla on seuraa jos tulee tosi tylsaa.

Taalla on ihmiset tosi omituisia!!! Askenki, ennen ku omaa blogiani aloin kirjottelee, luin Pekan Kiina-blogia, jonka nimi on Jotain vaan (muuten tosi hyva, kandee lukee jos on Kiinasta kiinnostunu). No mun taakse oli hiipiny joku tatoitu kaljupaa, ties kuinka kauan siina kytanny, ja sano yhtakkia "Jotain vaa". Ma vaan kaannyin ja katoin et mita helvettia, miten kauan toi on tossa seisonu ja mita se lukee mun skriinia..! Se vaan naurahti itekseen, laski kaden mun olkapaalle, kaanty ja lahti menee.

Hace sol!

Ihanaa, lauantai ja sunnuntai oli just sellasia paivia ku mun tulopaiva - pilveton taivas ja armoton aurinko! Saatiin ottaa aurinkoa ihan kunnolla, ja kunnolla sita tulikin saatua.. Tiedan, etta palan helposti, joten varauduin auringon syleilyyn pitkasta aikaa laittamalla kunnolla aurinkorasvaa joka puolelle - tai niin luulin. Selka unohtui. Seurauksena palaneet rajat siita kohti, mihin rasvaa laitoin (ihan sormenjalkia myoten) seka mahallani nukkuminen. Olin viela kayttanyt korollisia "sandaaleita", jotka hiersivat aika pahasti, mutta olin paattanyt, etta kestan sen kuin nainen. Rannalla sitten huomasin, etta haavahan siihen oli tullut, ja olenkin linkannut tanaan aamusta asti. Mutta OLI se sen arvoista, saada maata rannalla, auringon paistaessa suoraan kohti ja vienon tuulen viilentaessa hipiata, samalla unelmoiden niista ihanista jaateloannoksista, joita kohta tulisimme syomaan. (Ylh.oik. kuva, jota en saanut kaannettya... vasemman puoleinen on mun!)
Aika yksinkertaisista asioista sita voikin tulla onnelliseksi!

Illalla nousikin sitten aika mahtava sumu, kun koko viikon oli ollut niin kylmaa, ja yhtakkia kaksi paivaa paistoi aurinko. Jaatavan kylmasta meresta nousi protesti kaikkea sita kuumaa ilmaa vastaan. Se oli kylla uskomattoman nakoista, kun ihan parin tunnin sisalla nousee koko kaupungin peittava sumu. Lontookin voisi olla kateellinen moisesta usvasta! Melko uhkaava tunne siita kylla tuli, kun naki jo kaukaa horisontista sen lahestyvan, ja lopulta peittavan jopa viereiset rakennukset.

Sain nollattua todella lahjakkaasti viime viikon huolet, ja tanaan olikin jo paljon rennompi fiilis, kun aamulla astuin tyopaikalle. Aamulla oli vain kaksi asiakasta, mutta noin tunnin sisalla koko paiva tayttyi, loistavaa! Ja asiakkaita riittaa torstaihin saakka - siis siksi kunnes pomo lahtee lomalle. Koska eihan meita harjottelijoita yksin uskalla jattaa kadet tayteen toita, parempi vaan, etta otetaan asiakkaat sille ajalle kun pomo itsekin on paikalla. No joo, sarkasmi sikseen, onhan se totta, etta jos apua haluaa, niin sita ei ole saatavilla. Ihan kiva toisaalta, loysa viikko tulossa!!

Viimeksi jai aika niin kortille, etten ehtinyt paljoa muokata kuvia joita laitoin, huomasin vaan, etta se kuva niista hiekkakrokoista oli melkoisen epaselva. Se on kuitenkin niin hieno taideteos, etta laitan tahan uuden naytille. Taalla on viela ollut lehdessa juttua siita, etta poliisit rikkovat naita teoksia, ellei niiden tekijoilta loydy lupaa "varojen keruuseen", oli ne miten hienoja tahansa.

Pari paivaa sitten oltiin shoppailemassa, kaytiin ensin paikallisessa IKEAssa hakemassa tuotekuvasto meidan yritysprojektia varten (kylla, teen mina taalla ihan koulutoitakin), ja sitten vaatteita kattomaan Plaza Mayoriin lahelle Malagaa. Ihana paikka! Ostin sielta hienoimmat kengat mita olen ehka koskaan omistanut. Ne sattuu nakymaan tuolla kuvan taustalla, ja ne olivat rakkautta ensi silmayksella. Ne keltaiset, mitkas muut. (Vaikka ei ne kylla tosta oikein nay..)

Oltiin lauantaina sitten bilettamassa taasen, taalla kun on niin halpaa, ettei nyt haittaa vaikka vahan useampana paivana kay. Piña coladankin saa 4-5 eurolla. Nam. Tassa siis vahan kuvia meista, hehkeina kuten aina. Toisessa kuvassa meidan kamppikset Noona (pidennyksineen, jotka ma muuten laitoin) ja Heidi.



... ja lopuks toi fakin kuva mita en saanut poistettua. Huraa blogger!

Picturas

Vihdoin saan KUVIA tasta mestasta! Tanaan odotti toissa kassapoydalla paketti, jossa aiska lahetti tan kameran piuhan. Oli tullut jo eilen, mutta laitettu vaaraan postilaatikkoon (taalla ei osata jakaa postia), mut onneks naapuri oli ystavallinen ja toi kirjeen oikeaan osoitteeseen!

En tieda miten helpoiten saa laitettua kuvia, mutta ensimmainen yritys tulee tassa. Laitan vanhojakin kuvia, ainakin jutuista mista olen maininnut aiemmin.

Alempana ainakin lahtotilanne, seka pari nakymaa meidan parvekkeelta, maisemaa ihailee kamppis Tiia. Sitten on rannalta fiilistelykuva ekalta paivalta, joka oli aivan uskomaton saan puolesta! Lapsoset ne vaan leikki rannalla ja me upotettiin varpaita hiekkaan, otettiin aurinkoa ja turistiin mukavia.. Miten kaukana ne ensimmaiset huolettomat paivat ovatkaan!

Meitahan siis asuu tuolla kampassa viisi tyttoa. Me ollaan selkeesti jakauduttu omiin ikaryhmiimme, mika on ehka vain parasta kaikkien hermojen kannalta.. Tanaankin, voi helvetti mika sotku yhdesta vuokrasta! Vitutus alko vasta siina vaiheessa kun Tiia alko kertomaan mita meian vuokraisanta puhu sen aikaa ku kaytiin nostamassa rahaa - meista on tullu valituksia et ollaan pidetty metelia keskella yota ja rappukaytavasta on siivottu oksennusta, ja et se on ollu ongelma jo pidemman aikaa. Ja jos valitukset menee lopulta poliisille asti, niin sakot on sitten melko suuret. Aha. No eipa siina. Toisaalta ei voi tietaa mita muut talon asukit siella puuhailee..

Nojoo, ihme paskanjauhantaa taas. Mut joo, eihan taa pelkkaa aurinkoa ja biitsilla juoksemista ole. Baareihinkaan ei voi menna jos ei oo varaa vetaa perseita, kun eihan siella paa kesta! Ensinnaki kaikki polttaa, mista oon iat ja ajat pitany haloota, mutta kun vessaankaan ei voi kovin montaa kertaa menna, ku ei taalla missaan ole vessapaperia, eika kasipaperia sen paremmin. Etta sitten kun on jotenki vedella huitonu siina jonkun aikaa ja haluat pesta kadet kymmenen kertaa kuumalla vedella ja saippualla, niin saippuaa ei ole, hanasta tulee kylmaa vetta ja sulla ei oo mitaan muuta mihin pyyhkia kates ku sun vaatteisiin - tai hiuksiin. Ethan sa selvinpain pysty kovin montaa kertaa sellasta operaatiota kayda lapi voimatta pahoin.

No ettei taa olis pelkkaa helisemista, niin tassa vahan fiilistelya. Alempana pari perusmaisemaa, kadulta, jossa taakin locutoria sijaitsee ja paseo, eli rantakatu, jota pitkin on IHANAA kavella, etenkin lempeassa iltatuulessa, ja kaukaisten valojen tahdittaessa taivaanrantaa. Rannalta loytyy aina silloin talloin upeita rantapummien tekemia taideteoksia, en tieda miten ne pysyy kasassa, mutta hiekasta ne on kaikki tehty.

Hoy llueve.

Tanaan sataa.

Mut tanaan on erittain hyva paiva, koska ei tarvii menna toihin. Ei se siella oleminen ole mitaan tuskaista pakerrusta, vaikken paikasta pidakaan, mutta mieluummin olisin tietysti Shortcutissa. Torstaina pomo oli alyttoman hyvalla tuulella, varmaan saanut edellisena iltana tai jotain.. Mutta joka tapauksessa torstai ja perjantai menivat paljon kivemmin, kun pomollakin tuntui olevan huumorintajua. Ja lisaksi han on ehka ainoa esimies, joka ei ole sanonut mitaan pelkasta seisoskelusta.. Ei niin etten tekisi koskaan mitaan, mutta silti, vaikkei olisi mitaan tekemista niin kylla useimmat pomot aina keksivat jotain sanottavaa asiasta.

Taalla on muuten paikallisilla eras erikoinen tapa: jos heilla on asiaa kauppaan, apteekkiin, pankkiin tms., he yksinkertaisesti pysakoivat autonsa tien varteen lahelle kyseista putiikkia, laittavat hatavilkut paalle ja kayvat "nopeasti" asioillaan. Ihan tuossa meidan lahella on liikenneympyra, jossa yksi jos toinenkin paiva nakee kyseista toimintaa harjoitettavan. Autot jatetaan tasan sen apteekin eteen, ja jos siita bussi haluaa paasta ohi, niin ei mahdu. Ja eikos siihen aina se bussi satu tulemaan kun jonkun auto odottaa omistajaansa keskella tieta, ja ei siina kauaa kesta kun bussin taakse keraantyy pitka jono ja alkaa armoton toottaily. Paras oli eras nainen, joka bussikuskin toottaillessa tuli hetken paasta ulos apteekista ja huusi kuskille sormi pystyssa, tyyliin "mita sa siina toottailet, etsa naa et mul on asiointi kesken?!" ja meni takas sisalle. Etta nain ne asiat hoidetaan.

Tyot

En ole tainnutkaan kirjoittaa viela mitaan toistani taalla. Tosin tanaan oli kolmas tyopaivani, joten eipa tassa paljoa ole ehtinyt tapahtua - vain se, etta olen oppinut vihaamaan kaikkea tyopaikallani. Se on ehka helvetillisin kampaamo mita maa paallaan kantaa! Kaikki, asiakaspalvelusta ilmapiiriin, on pain persetta. Todo!

Ensinnakin ergonomia: ai mika? Kuka on edes KEKSINYT mitaan niin typeraa kuin laittaa pesuallas vasten seinaa?! Äly hoi älä jätä!! Ja mita sita muka tarvitsisi saataa, ihan turhaa puuhaa. Ja enhan mina mitaan omaa tyokarrya tarvitse, kaytetaan vaan samaa molemmat, vaikka ihan samaankin aikaan! Eika minua tietenkaan haittaa, etta mina siivoan koko liikkeen kun kaksi muuta tyontekijaa istuvat eteisessa juomassa kahvia. Tai se, etta mina laitan variasiakkaalle paperia niskan ymparille, kun omistajalla on omassa jemmassa siihen tarkoitettuja niskasuojia. Eika varsinkaan se, etta kun joku soittaa ja kysyy aikoja, niin omistaja vastaa etta "Ei ole minulle, mutta onhan tuossa tuo harjoittelija." Aanensavy ei yleensa ole kovin miellyttava edella mainituissa tilanteissa.
Tanaan oli toistaiseksi eniten asiakkaita paivan aikana vaikka aamulla listani oli tyhja, koska pomo ei ollut toissa, joten aina kun joku tuli ovelta kysymaan aikaa niin sanoin vaan, etta "on, istu ole hyva" enka edes muistanut olevani "vain harjoittelija". Siitakin tosin oli poikkeus, kun ehdin jo sanomaan yhdelle tytolle, etta paasee saman tien, ja yksi tyontekijoista tuli kuiskaamaan korvaani etta "eikos sinun pitaisi sanoa, etta olet harjoittelija". Tuijotin vahan aikaa hanta silmiin ja mietin etta MITA?!
No... kaipa sitten taytyy. Eipa silla sille tytolle ollut valia, ja se olikin ensimmainen oikeasti hauska ja omantuntuinen tyo.
Lista koko tyopaikassa vallitsevista epakohdista on loputon, eika rajoitu pelkastaan kampaamopuoleen, mutta tulee vain paha mieli kun alkaa liikaa ajattelemaan sita... Ulkona paistaa toistaiseksi aurinko, ja taksi paivaksi oli luvattu max 22 astetta, etta pitaisi varmaan menna nauttimaan siita kun viela voi. Ja huomenna paasen hierontaan - tyoajalla, ah!

Sormetkin jaatyy taalla sisalla... Ostin eilen ne sisatossut, mika oli ihan hyva ratkaisu. Joka yo heraa puoli tuntia ennen kelloa siihen, etta luita kolottaa ja paleltaa kun on niin prkeleen kylma! Nyt tarvitsisin kunnon kavelykengat. Lenkkareita mulla ei olekaan... Pakko kayda liikkumassa valilla, kun tanaankin soin laskiaispullan. Etta oli hirveeta istua siella, kahvila taynna ruotsalaismummoja ja suomalaisia juntteja syomassa lihasoppaa. Oonko mää Espanjassa?

Heta lahtee tanaan Madridiin poikaystavansa kanssa, joka tuli tanaan kaymaan viikoksi. Taidanpa olla hieman kateellinen. Mutta ainakin sain sovittua, etta saan viimeisen tyoperjantaini vapaaksi, joten paasen lahtemaan Barcelonaan vahan aiemmin. Tai vaihtoehtona olisi myos Gibraltar ja sielta viikonlopuksi Afrikan Ceutaan (ei olis ku huntti), ja sielta Barcelonaan, ehka viela Sevillan kautta, kun sekin on suht lahella. Siella olisi se iaido-seura, jonka treeneihin kuulemma paasisi kun vain ilmoittaisi etta on harrastaja Suomessa.

Koskaan ei onneksi vaihtoehdot lopu.

Algo

Oli tarkoitus heittaa muutama kuva tahan viestiin, mutta en saanut puhelintani nakymaan tassa koneessa vaikka piuha loytyykin...

Harmittaa.. Ehka aiti voisi lahettaa sen kameran piuhan postissa..

No joka tapauksessa, viime yo meni jo vahan mukavammin, kun uskoin ettei se pelkka pyjama riita, vaan alle laitoin sukkahousut ja paalle viela poolopaidan ja villasukat. Herasin kylla yolla siihen etta oli pirun kylma, mutta sekin johtui vain siita, etta kolmas peittoni oli valunut puoliksi lattialle. Sen korviin vedettyani kaikki oli taas hyvin.

Niin Riikka oli laittanu viestia etta missa pain Fuengirolaa asutaan. No ei ihan keskustassa, vaan Los Bolichesissa (yks junapysakki ennen Fuengirolaa, jonne kavelee parikyt minuuttia). Me asutaan Avenida de Jesus Cautivolla tollasessa kahdeksankerroksisessa talossa, seitsemannessa kerroksessa ja ihan rannan vieressa. Merinakoalan osaksi peittaa erilaiset hotellit, mutta ei voi silti maisemista valittaa. Tuossa on juna-asema tosiaan ihan vieressa, vuoristo toisella puolella ja meri toisella ja tuolla maella on sellanen iso harkapatsas, jonne aiotaan joku paiva kiiveta.

Tanaan lahdetaan katsastamaan Màlagan kuuluisa yoelama. Viimeinen juna takaisin lahtee jo yhdentoista maissa, joten pakko bilettaa koko yo ja tulla aamujunalla takaisin. Tulee varmaan aika ihana reissu! Kunhan ei jaatyis siihen onnettomaan kevattakkiin...

Oltiin aiemmin paivalla siella kirppiksella. Sielta loytyi kylla kaikkea, uutta, vanhaa, vaatetta, tavaraa.. Ja ne samat inkkarisoittajat mita aina. Shoppailin itteni taas kipeeks. Huiveja, voita ja koruja, ei niita voinu vastustaa! Mutta olin kylla tosi ylpee itestani kun puhuin kaikille myyjille espanjaa! Yksikin nainen alkoi selittaa miten ne vyot on kasintehtyja ja aitoa nahkaa enka sanaakaan ymmartany (Tiia tulkkas myohemmin), ma vaan hymyilin ja sain viela tingattuakin lopuks. :) Olis voinu ostaa jonku kirjanki ehka, esim. espanjankielisen Harry Potterin.

No eipa muuta, kohta menen kampille tekemaan ruokaa etta jaksan illalla heilua! Adios!

Segunda día

Kylla tietaa mista on lahdossa, kn lento viivastyy sen takia, etta taytyy ennen lahtoa skrabata lentokoneen ikkunat... Aivan, olen pitkaan odottanut, etta paasen sielta tuiskuista ja pakkasista pois ja saan itse sanoa ne kuuluisat sanat: HAJOTKAA PAKKASEEN!

Stressasin aluksi yksin lentokentilla haahuilua ja niiden valtavuutta, mutta se olikin yllattavasti nautinnollista ja vapauttavaa! Miten uskomaton tunne, yksin suurella Münchenin kentalla, jossa nakyi ja kuului ihmisia ympari maailmaa, niin bisnesmiehia kuin reppureissaajia, ja mina - yksi matkaajista! Münchenin kentta oli muutenkin todella vaikuttava. Saksalainen jarjestaytyneisyys huokui kaikkialta, eika aivan toiseksi jaaneet myoskaan ilmaiset kahvi- ja teeautomaatit, joista sai valita myos sanomalehtia matkalukemiseksi. Tulipa ensimmaista kertaa luettua HeraldTribune -nimista julkaisua, jossa kerrottiin mm. sokeasta taidemaalarista. Ei paha. Sen jalkeen olikin miltei huvittavaa yrittaa suunnistaa Barcelonan kentalla, joka oli pisin kentta ikina, mutta myos todella paljon kaoottisempi kuin saksalainen toverinsa.. Vajavaisten opasteiden johdattelemina kavelinkin pari kertaa lahtoporttini ohi, joka oli kaiken lisaksi eri kuin lipussani lukenut "30??". Ja vaikka konekin oli paljon vanhanaikaisempi kuin missa olen ehka koskaan ollut, oli siella paljon mukavampi istua, kun ymparilta kuului soljuvaa espanjaa eika sita vakivaltaisen kuuloista saksaa, jota kaksi edellista lentoa olin pakotettuna kuuntelemaan.

Tassa istuessani tajusin, etta minulla ei ole kameraani tietokoneeseen yhdistavaa piuhaa mukana. Hyva Niina, juuri nain. Otin viela kuviakin tosi paljon matkan varrelta, ja tottakai oman huoneen ikkunasta seka parvekkeelta, josta on nakoala merelle - kymmenennesta kerroksesta. Tanaan kavin paikallisessa ostoskeskuksessa Myanmarissa, ja tuhlasin saman tien noin kolmen paivan budjettini ihaniin vaatteisiin. Ja parasta koko reissussa oli sinne kaveleminen, vilkkaat kadut taynna elamaa, varikkaat kaupat, kahviloiden tuoksut ja vehreat kaupunkinakymat. Kylla tanne voisi muuttaa.

Paikalliset ovat tosi mukavia kun edes yrittaa puhua espanjaa, tosin pisin lause jonka tahan mennessa olen onnistunut muodostamaan oli asken tullessani tahan pikkuiseen internetputiikkiin kun kysyin ovella: "Quanto vale internet?"

Taalla on kylla ihanaa, ainakin viela, kun ei tarvitse kayda toissa.. Tyopaikkamme ei ole se kaikkein laadukkain, eika minua ainakaan ensimmaisen kayntini perusteella houkuta yhtaan astua siihen paikkaan uudestaan, mutta pakko kai se on, heti maanantaiaamuna klo 9:15. Hetan (joka siis on kosmetologina samassa paikassa kuin mina tulen olemaan, eika hankaan ole ylistanyt siella olemista) kaveri Tiia on nyt yhta vapaalla kuin minakin, ja olemmekin tassa jo nama kaksi paivaa henganneet yhdessa ja kavelleet ympari kaupunkia. Eilen oli mielettoman hyva saa, +15 astetta, aurinkoa ja pilveton taivas! Oikeastaan ihanaa, etta se sattui juuri ensimmaiselle paivalle, koska olisin ollut melko pettynyt taman paivan saahan: pilvista ja kylmaa, ja vaikkei talvitakkia tarvitsisikaan, niin valilla sita tulee kylla ikava.

Ongelmana taalla onkin esimerkiksi se, etta oisin ilmat viilenevat todella akkia - sama kuin Suomen kevat, kun aamulla lahtee johonkin ja laittaa nelja paitaa paallekkain, ja huomaa paivalla etta on niin lammin, etta yksikin riittaisi, ja taas illalla on niin kylmaa, etta arsyttaa etta paivallakaan oli niin lamminta! Meilla on yksinkertaiset ikkunat kampilla, mika on melkein sama kuin ei olisi ikkunoita ollenkaan, eika taalla mitaan lammityksia kayteta, joten sisalla on ihan yhta kylma kuin ulkonakin. Erityisesti marmorilattia on jaatavan kylma! Heta oliki ostanu ensimmaiseks sisatossut, ja itsekin alan kallistua sen kannalle..

Mita viela.. Viikonloppuna on suunnitelmissa lahtea Màlagaan, joka on siis suurin lahella oleva kaupunki, ja bilettaa siella viimeiseen kotiin menevaan junaan asti. Myos Torremolinoksessa olisi tarkoitus kayda, samoin Fuengirolan elaintarhassa, laheisessa vuoristossa patikoimassa seka Gibraltarin saarella. Ja sunnitelmia keraantyy sita mukaa kun taalla kavelee ja nakee etta "ai tommostakin voi tehda" ja "tuollakin vois kayda". Huomenaamuna olis tarkoitus kayda "varastetun tavaran markkinoilla" eli paikallisella kirppiksella laheisella torilla.. tieda sitten mita peraa tuossa sanonnassa on.

Elama taalla on todella lungia ja helppoa, ravintolatkin ovat niin halpoja, ettei koskaan tarvitsisi itse tehda ruokaa. Eilen oltiin kiinalaisessa, ja menu valinnan mukaan 5,45, johon siis kuului alkupala, paaruoka ja jalkiruoka. Oikein juhla-ateria!

Kohta alkaa aika loppua mittarista, joten lahden nyt treffaamaan Hetaa ja nauttimaan auringosta, joka ainakin aiemmin pilkotti pilvien valista..

Hasta luego! :)

In the beginning...

Vielä kotona, saunoittelua tiedossa, sitten nukkumaan muutamaksi tunniksi ja kentälle. About neljä ja puoli tuntia lähtöön.

Tänään jännitti ensimmäistä kertaa niin paljon, etten pystynyt edes syömään, mutta nyt olo on jo levollinen ja vaikka lasken minuutteja lähtöön, niin ruoka pysyy kuitenkin sisällä (voi tietysti johtua myös punkkulasillisesta, jota tässä nautin).

Kirjoitan siis matkani vaiheista tänne, niin omaksi kuin läheistenikin iloksi, ja liitän mahdollisimman paljon kuvia mukaan. Silti pakko lähettää myös perinteisiä kortteja ainakin jonkun verran.
Jotenkin on sellainen olo, että mitä enemmän kirjoitan matkasta eri paikkoihin niin sitä enemmän siitä muisan jälkikäteen, ja luultavasti tulenkin aika paljon päivittämään erityisesti paperista päiväkirjaani. En kuitenkaan usko, että kovin montaa tekstiä tulee tänne räplättyä kun nettikahviloissa kuitenkin tulen sen ajan viettämään. Yritan kuitenkin kirjoitella mahdollisimman paljon!

Ei kai tässä muuta, odotan innolla huomista, jolloin tähän aikaan olen jo Espanjassa!
Go see Vicky Christina Barcelona ja tiedä mihin tähtään ;)